Kasvihistoriaa: Joulukukkia

DSC_0828

Huonekasvit alkoivat yleistyä Suomessa 1800-luvun aikana. Tätä ennen joitakin nykyäänkin tunnetuista huonekasveista kasvatettiin kuitenkin jo kasvihuoneissa. Sipulikasvien talvihyötäminen käynnistyi Suomessa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.  Sipulikukista tuli joulukukkia, koska niitä pystyttiin helposti hyötämään vähässä valossa ja viileissä kasvihuoneissa. Vaikka sipulikasvien hyötäminen olikin alkanut jo 1700-luvun puolella, vanhimpana joulukukkanamme pidetty hyasinttikin alkoi yleistyä vasta 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen talvella kukkaan hyödettyjen kukkien myyntinäyttely järjestettiin Kauppapuutarhaliiton mukaan Helsingissä vuonna 1849 ja sekin vuodenvaihteen jälkeen eikä joulun aikaan. Näyttelyn järjesti puutarhuri Christian Bohnhof, joka myös perusti ensimmäiset kukkakaupat Helsinkiin 1870-luvulla. Samaan aikaan varsinaiset joulukukat alkoivat vähitellen kasvattaa suosiotaan, toden teolla viimeistään 1900-luvun alusta lähtien. Ossian Lundén luettelee ”oikeiden” ja ”nykyaikaisten” joulukukkien joukossa vuonna 1910 hyasintit, tasetit, tulppaanit, kameliat, syreenit, kielot ja jouluruusut. Näiden lisäksi oli saatavilla myös mm. atsaleoja, kultasadetta ja pieniä kukkivia omenapuita. Parikymmentä vuotta aikaisemmin jouduttiin Lundénin mukaan tyytymään vielä vain joihinkin aikaisiin tulppaanilajeihin, kamelioihin ja hyasintteihin. Samaa mieltä on Puutarha-lehden artikkeli, jossa muistellaan Helsingin ja Turun kukkakauppojen alkuaikojen tarjontaa. Kirjoittaja muistelee 1800-luvun lopun joulukukkatarjontaa näin: ”Jouluna ei ollut, paitsi lehdettömiä kieloja, juuri muuta kuin tulppaaneja, tazetteja, roomalaisia hyasintteja, kamelioita, hyvin huonoja cyclameneja ja jos hyvin onnisti, jokunen värillinen hyasintti.”

Vanhat ja perinteiset joulun sipulikasvit hyasintti, tasetti ja tulppaani

Joulukukkana hyasintti (Hyacinthus) symboloi mm. uutta elämää ja hyasinttia pidetään myös vanhimpana joulukukkanamme. Tarinan mukaan kasvin teki tässä yhteydessä tunnetuksi helsinkiläinen kukkakauppias 1800-luvun lopulla laittaessaan hyasintin esille myymälänsä näyteikkunaan joulun alla. Eurooppaan tämä sipulikasvi saapui kuitenkin jo 1500-luvun puolivälissä turkkilaisten mukana. Hyasintti päätyi joulukukaksi siksi, että se oli sellainen kasvi, joka voitiin saada kukkimaan myös talvella. Hyasintin ohella myös tasetit (Narcissus tazetta -ryhmä) on ollut helppo hyötää kukkaan esim. vesimaljassa. Tasetti on tunnettu myös sarjanarsissina, sillä kasvilla on samassa varressa useita kukkia sarjamaisessa kukinnossa. Kun hyasintin tai tasetin sipuli laitettiin erityiseen ”sipulipulloon”, kasvi kukki noin kuukauden kuluessa ja tällä tavoin voitiin saada kukkia esimerkiksi uudeksivuodeksi. Tällaisen sipulipullon tai hyasinttimaljakon suu laajenee lautasmaisesti ja sipuli asetetaan laajennukseen. Pullo täytetään vedellä niin, että vesi ulottuu lähelle sipulia, joka alkaa kasvattaa juuriaan vettä kohti, lopulta puhjeten kukkaan. Sipulipulloja valmistettiin Leena Arkion mukaan eräässä norjalaisessa lasitehtaassa jo 1700-luvulla. Arkion mukaan hyasinttien hyötäminen jouluksi oli Suomessa kuitenkin vielä 1900-luvun alussakin harvinaista, siitäkin huolimatta että kirjoissa ja lehdissä ohjeistettiin ja annettiin neuvoja sipulikasvien talvikukittamisesta.

DSC_0943

Hyasintti (Hyacinthus).

Tulppaani (Tulipa) saapui Eurooppaan 1500-luvun puolivälissä Turkista. Kasvi sai heti suuren suosion ja aiheutti Hollannissa myös tulppaanimaniaksi kutsutun villityksen, jonka aikana sipuleista maksettiin suuria summia. Tulppaanimania laantui lopulta 1600-luvun puolivälissä ja 1700-luvulle tultaessa hyasintti syrjäytti tulppaanin suosiossa. Vaikka tulppaani olikin muiden sipulikasvien ohella tuttu, keväinen näky esimerkiksi kartanoiden puutarhoissa, Kauppapuutarhaliitto ajoittaa tulppaanin ja tasetin suosion joulukukkina vasta 1910-luvulle. Voimakkaammin leikko- ja istutustulppaanit yleistyivät joulun kasveina vasta sota-ajan jälkeen. Tulppaani on ollut hyasintin ohella yksi suosituimmista ja vanhimmista joulukukistamme.

Vuosisadan vaihteen joulukukkia syreenistä joulukaktukseen

Kun 1900-luvun alussa käytössä ei vielä ollut nykyistä tekniikkaa, kuten valoja ja lämpimiä kasvihuoneita, joulukukiksi valikoitui luonnollisesti sellaisia kasveja, jotka tarvitsi vain herättää talvilepotilastaan jouluksi. Syreeni (Syringa) ja kielo (Convallaria) olivat tällaisia kasveja, jotka tulivat osaksi jouluperinnettä viimeistään 1890-luvulla. Kielon suosioon vaikutti ainakin sen helppo saatavuus, sillä kukkakaupan lisäksi kieloa pystyi hankkimaan keräämällä itse juurakoita ja hyötämällä kasvin kukkaan jouluksi. Vanhassa puutarhakirjallisuudessa sekä alan lehdissä onkin ainakin vielä 1950-luvulle asti runsaasti neuvoja kielojen hyötämisestä. Ennen esim. morsiuskimpuissa ja joulukukkana yleinen kielo on nykyään kuitenkin tutumpi luonnonkasvina ja kevään merkkinä kuin kukkakaupan tuotteena. Kukkaan hyödettyjä ruukkusyreenejä taas on saatettu antaa lahjaksi merkkipäivinä vielä 1950-luvulla. Silti sekä syreeni että kielo ovat vuosien kuluessa hävinneet joulukukkien joukosta oikeastaan kokonaan, vaikka kielo kokikin Kauppapuutarhaliiton mukaan hetkellisen elpymisen 1990-luvulla. Suosion hiipumiseen on vaikuttanut varmasti ainakin se, että sekä kielo että syreeni vaativat ennen myyntiin saamista paljon työvaiheita, mikä myös nostaa niiden hintaa myymälöissä ja niinpä helpommin viljeltävät kasvit ovat yksinkertaisesti syrjäyttäneet ne.

Talvella kukkiva kamelia (Camellia japonica) olisi varmasti edelleen haluttu lisä joulukukkienkin joukkoon, mutta kasvin suosion laantumiseen sekä joulu- että huonekasvina on varmasti vaikuttanut sen vaativuus. Pentti Alanko ja Pirkko Kahila kertovat kameliaa kutsutun kuvaavasti ”huoneviljelijän surun lapseksi”, sillä tämä kaunis ja haluttu kasvi tuotti vaalijalleen usein pettymyksen. I. M. Tigerstedt kirjoittaa vuonna 1927: ”lukemattomat ovat ne kodit, joissa kamelia on aiheuttanut harmia ja pettymystä pudottamalla nuppunsa usein juuri silloin, kun jo olemme varmoja sen kukkien onnistumisesta.” Tigerstedt toteaakin, että useimmiten asuinhuoneistojen ilma on kamelialle liian lämmin ja kuiva, eikä kasvi tästä syystä menesty tai kuki. Kamelia vaatii myös talvisäilytyksen viileässä, mikä on nykyisissä asunnoissa usein vaikea järjestää.

Leinikkikasveihin kuuluvat jouluruusut (Helleborus) puolestaan kukkivat joko hyvin aikaisin keväällä ja jotkut jopa keskellä talvea. Tästä talvisesta kukinta-ajasta johtuu myös jouluruusu-nimitys. Englanniksi vaaleajouluruusua (Helleborus niger, eng. Black hellebore) on kutsuttu mm. myös nimillä Christ herb, Christmas herb, Christmas flower ja Christmas rose. Vaaleajouluruusu on meilläkin todennäköisesti tunnetuin jouluruusulaji. Legendan mukaan jouluruusu kukki Jeesuksen syntymän aikaan ja kukkasymboliikassa se on merkinnyt ahdistuksesta vapautumista. Kauppapuutarhaliiton mukaan jouluruusu oli kamelian kanssa 1900-luvun alun suosittu joulukukka. Jouluruusua, toisin kuin kameliaa, on nykyään taas runsaasti tarjolla myymälöiden joulukukkavalikoimissa.

DSC_0930

Jouluruusu (Helleborus).

Joulukaktuksen nimeä on todennäköisesti käytetty vaihtelevasti erilaisista, joulun aikaan kukkivista talvikaktuksista, vaikka nykyään virallisesti joulukaktus on Schlumbergera x buckleyi. Ossian Lundén mainitsee vuonna 1910 joulunajan kasvina joulu– tai talvikaktuksen (Epiphyllum truncatum) ja toteaa sen olevan ”asuinhuoneissamme jokseenkin tavallisesti viljety”. Myös Uusi puutarhakirja mainitsee joulu- tai lehtikaktuksen (E. truncatum) ja suosittelee sitä erityisesti amppeleihin. E. truncatum tunnetaan nykyään marraskuunkaktuksena (Schlumbergera truncata). Teoksessa Hienohelma ja Vanhapoika – Rakkaat huonekasvit joulukaktusta (S. x buckleyi) kerrotaan kasvatetun kartanoissa jo 1800-luvun puolivälissä, kaupunkien porvariskodeissa vuosisadan vaihteessa ja 1920-luvulta lähtien myös ”tavallisissa” kotitalouksissa maaseudullakin. Kuten Lundénkin toteaa, vaatimattomat talvikaktukset kukkivat toisista kaktuksista poiketen talvella, marras-joulukuun aikaan, mistä talvi- ja joulukaktus –nimet ovat myös peräisin. Epätavallisen kukinta-aikansa johdosta talvikaktukset ovat luonnollisesti myös päätyneet osaksi joulukukkien kirjavaa joukkoa. Kauppapuutarhaliiton ajoituksen mukaan joulukaktuksen suosio joulukukkana alkaa 1910-luvulta.

DSC_0828

Joulun aikaan kukkivat talvikaktukset (Schlumbergera) ovat edelleen suosittuja joulun ajan kasveja.

Joulukukat yleistyvät ja valikoima laajenee

Joulukukat yleistyivät suomalaiskodeissa tasaista vauhtia 1900-luvun alusta lähtien ja kasvivalikoimakin monipuolistui. Sodan aikana 1940-luvulla kukkien käyttö oli ymmärrettävästi vähäisempää ja niiden sijaan yleisemmin hyödynnettiin mm. sammalia, havuja, käpyjä ja oksia. Sodan jälkeen joulukukkien tuotanto lähti taas nousuun. Kauppapuutarhaliitto mainitsee 1930-luvun uutuuksina valkoisen ja isokukkaisen krysanteemin (Chrysanthemum), sekä ensi kertaa markkinoille tulleen joulutähden (Euphorbia pulcherrima). Joulutähti ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut kovinkaan yleinen, vaan sen suosio alkoi kasvaa vasta 1960-luvulla. Tyräkkikasveihin kuuluva joulutähti on kotoisin Keski-Amerikasta ja Meksikosta, jossa kasvia kutsutaan pyhän yön tai jouluaaton kukaksi. Suomessa myös talventähtenä ja tähtilatvana tunnettu joulutähti saapui Eurooppaan jo 1830-luvulla, mutta tuli suosituksi joulukukaksi vasta paljon myöhemmin. Alun perin kasvi oli malliltaan pidempi ja nykyistä vaatimattomampi. 1960-luvulla joulutähden jalostus pääsi kunnolla vauhtiin ja kasvin varren lyhetessä ja kukan suuretessa myös sen suosio kasvoi vuosi vuodelta. Kauppapuutarhaliiton tilaston mukaan joulutähti oli vuonna 2013 hyasintin jälkeen Suomen suosituin joulukukka.

DSC_0828

Joulutähti (Euphorbia pulcherrima).

1970-luvulla tulivat joulukukkina erityisen suosituiksi Suomessa vanhastaan huonekasveina viljellyt atsalea (Rhododendron) ja ritarinkukka (Hippeastrum). Alppiruusuihin kuuluvia atsaleoita on pidetty huonekasveina Suomen säätyläiskodeissa jo 1800-luvun puolivälistä lähtien ja yleisimmin on kasvatettu R. simsii -ryhmän kasveja. Lajikevalikoima oli Alangon ja Kahilan mukaan suhteellisen laaja jo 1800-luvun lopulla, kun saatavilla oli sekä valko-että punakukkaisia, sekä yksinkertais- ja kerrannaiskukkaisia atsaleoita. Atsalea on kuitenkin kamelian tavoin ollut hankala, sillä menestyäkseen se vaati tarkkaa hoivaa sekä syksyllä viileää mutta valoisaa säilytyspaikkaa, ennen kuin se vähittäisen lämpimään totuttamisen jälkeen pääsi taas asuinhuoneeseen joulun aikaan. Atsalean suosio joulukukkana on kuitenkin kasvanut vuosi vuodelta, ehkäpä siitä syystä, että nykyään uuden kasvin hankkiminen on helpompaa ja halvempaa kuin ennen.  Komeakukkaiset amaryllikset eli ritarinkukat taas saivat Alangon ja Kahilan mukaan aikanaan osakseen koko kansan huomion ja myös maatiaisamarylliksenä tunnetusta pikkuritarinkukasta (H. rutilum) tuli 1800-luvun puolivälin jälkeen vähitellen suosituin sisällä kasvatetuista sipulikasveista. 1800-luvun lopulla Englannissa ja Saksassa risteytettiin eri Hippeastrum-lajeja, tuloksena uusia värejä ja suurempikukkaisia lajikkeita. Alangon ja Kahilan mukaan nykyiset jaloritarinkukat (H. x hortorum) polveutuvat näistä vanhoista jalosteista. Kauppapuutarhaliiton mukaan joulun ajan kasveina ritarinkukat ovat, samoin kuin atsaleatkin, kasvattaneet suosiotaan 1970-luvulta alkaen. Tästä eteenpäin ritarinkukka on ollutkin joulun kestosuosikki, ainakin siitä päätellen, että se oli vuonna 2013 Suomen kolmanneksi suosituin joulukukka.

DSC_0836

Ritarinkukka (Hippeastrum).

Vuosien kuluessa joulukukkien valikoima on entisestään laajentunut ja nykyisin on saatavilla mitä erilaisempia, koristeellisia jouluasetelmia ja kausikimppuja. Edellä mainittujen kasvien lisäksi suosituiksi joulukukiksi ovat muodostuneet myös mm. tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana) sekä erilaiset orkideat. Lisäksi perinteisen punaisen ohella suosiota ovat kasvattaneet valkoiset joulukukat. Joulusta on myös muodostunut tärkein kukka-alan sesongeista ja Kauppapuutarhaliiton arvion mukaan yli puolet kukkien joulumyynnistä syntyy nykyään kotimaassa viljellyistä kukista. Yleisimpiä Suomessa tuotettuja kukkia ovat joulutähdet, hyasintit ja ritarinkukat. Ja mikäpä olisi kotimaisempi vaihtoehto kuin unohdettu kielo, josta Turun kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine toivoo uutta, jouluruusun kaltaista hittikasvia! (kts. artikkeli ”Kielo on unohdettu joulukukka, joka tuo kevään pimeyden keskelle”.)

DSC_0834

Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana).

Lähteet:

Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko 1994. Ukonhattu ja ahkeraliisa. Perinteiset koriste- ja hyötykasvit. 282-284, 289-290.

Arkio, Leena 1993. Rakkaat vanhat huonekasvit. Ikkunapuutarhan historiaa Suomessa. 33-34, 92, 187.

Breverton, Terry 2011. Breverton’s Complete Herbal. A book of remarkable plants and their uses. Based on Culpeper’s The English Physitian and Compleat Herball of 1653. Black hellebore/Helleborus niger, 167.

Elliot, Brent 2005. Floora. Puutarhakasvien historiaa. 110-117.

Huttunen, Markku A.; Alppimaa, Janne & Kokkonen, Anna 1995. Joulun kasvit. Botanian tietolaari 7. Hyasintti, 6-8. Jouluruusu, 21-22. Joulutasetti ja joulutulppaani, 23-24. Joulutähti, 25-26.

Idman-Tigerstedt, A.-M. 1927. Kodin ruukkukasvit. 67-68.

Puutarha 5/1910. Artikkeli, ”Minkälaisilta näyttivät Helsingin ja Turun ensimmäiset kukkakaupat?”, K.B. 73-74. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Puutarha 12/1910. Artikkeli ”Joulukaktus. Epiphyllum truncatum Haw.”, Ossian Lundén. 177-180. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Ranta, Anu 2010. Hienohelma ja vanhapoika. Rakkaat huonekasvit. Joulukaktus, 126.

Salonen, Frans & Haapanen, Arvo 1950. Uusi puutarhakirja. II nide. Syreeni, 250. Kielo ja joulukaktus, 259-261.

Linkit:

Kauppapuutarhaliitto, Tiedotteet:

Joulukukilla on Suomessa pitkät perinteet (viitattu 29.12.2015)

http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/medialle/tiedotteet-media/58-kukkatiedotteet/124-joulukukilla-on-suomessa-pitkat-perinteet

Joulun lähikukat kotimaasta (viitattu 29.12.2015)

http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/medialle/tiedotteet-media/58-kukkatiedotteet/181-joulun-lahikukat-kotimaasta

Joulutähti, helppohoitoinen suosikki (viitattu 30.12.2015)

http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/medialle/tiedotteet-media/58-kukkatiedotteet/178-joulutahti-helppohoitoinen-suosikki

Museokeskus Vapriikki. Joulukukka – lupaus talven voittamisesta. Marjo-Riitta Saloniemi. Viitattu 16.12.2015.

http://vapriikki.fi/blog/joulukukka-lupaus-talven-voittamisesta/

Yle, Uutiset, Kotimaa, 23.12.2015, ”Kielo on unohdettu joulukukka, joka tuo kevään pimeyden keskelle”. Paula Koskinen. Viitattu 29.12.2015.

http://yle.fi/uutiset/kielo_on_unohdettu_joulukukka_joka_tuo_kevaan_pimeyden_keskelle/8547416

Yle, Uutiset, Kotimaa, 11.12.2014, ”Näin viisi suosituinta joulukukkaa ujuttautuivat suomalaisten koteihin”. Maria Bonnor. Viitattu 17.12.2015.

http://yle.fi/uutiset/nain_viisi_suosituinta_joulukukkaa_ujuttautuivat_suomalaisten_koteihin/7682452

 

Mainokset