Pteridomania or fern mania

by David Stokes

When the well-known Victorian writer Charles Kingsley, the author of the well-known children’s book the Water Babies coined the term ’Pteridomania’ in his book Glaucus Or the Wonders of the Shore, published in 1855, the fashion for ferns was already well established and starting to reach its peak. It started in 1832 for a variety of reasons. The technological advances leading to the invention of the heated glasshouse around 1826 were one of the main driving forces for this craze to begin. Another being the Wardian case. The accidental discovery by Dr Nathanial Ward in 1829, that the closed environment of a sealed glass bottle could maintain a living plant (a fern) traveling from his brother’s home in Australia to London, resulted in him devising a large sealed wooden and glass traveling case that could transport tender living plant material around the world on the deck of the sailing ships away from salt spray and burning sunlight. This lead to a revolution in commercial crops such as tea, rubber and coffee being able to be transported and grown far from their natural range. Also, the great plant collectors such as Robert Fortune (1812-1880) could send back living plant material including Rhododendrons and ferns to the botanic gardens and nurseries of Europe to satisfy the insatiable demand for ”The New”. Later, smaller ornamental domestic versions were made in the 1860’s for the living rooms of the Victorian middle classes to grow ferns.

There were four other significant reasons why a collection of ferns became popular. Firstly, many newly introduced temperate species such as the Australian Hen and Chickens fern (Asplenium bulbiferum) were remarkably tolerant of the low light levels, cold rooms and polluted atmosphere found in Victorian houses of the time. The prevalence of gas lamps, coal fires, and tobacco smoke as well as the pervading smog of industrial pollutants arising from unrestricted industry, helped to kill many of the indoor plants tried at the time.

Secondly, until 1848, when the fern reproductive cycle was discovered, ferns seemed to be sexless and so were deemed a suitable hobby for well-to-do ladies to pursue.

Thirdly, a proliferation of periodicals and horticultural magazines, particularly The Gardeners Chronicle beginning in 1841, popularised the craze.

Fourthly, the influence of Empire, particularly India and Indo-China pervaded many aspects of art and culture across Europe. Colonialism encouraged the flow of exotic plants from East to West, including many new species of orchids, palms and especially ferns. These three groups of plants all inspired a mania for collecting, but it was the ferns that took hold of the public imagination to such an extent that no public space was deemed complete without a fernery of some kind. These heated conservatories, palm courts, winter gardens and ferneries could be found at the country estates hotels and seaside resorts across not just Europe but in America and Australia too. In these, the public could experience the verdant growth, trickling streams of water and fountains that echoed the exotic East. Exquisite ferns like the tropical maidenhair fern, Adiantum raddeanum  ’Tinctum’ (on display) with its delicate foliage and Asplenium australasicum (on display) with bold strap like fronds, both hailing from tropical Northern Australia were commonly used in these public ferneries.

Gradually, pteridomania took hold and by 1870 ferns were being stripped from the countryside by the thousands of tonnes to furnish the demand for indoor and outdoor ferneries. At the same time, on a weekend, the middle classes would assemble in fern gathering parties. They would head out in to the countryside often on the new railways looking for the rare or curious variations of ferns so desired by collectors. To help them locate and identify the fifty-four-native species and hundreds of newly named varieties, many guide books on ferns were published, some pocket sized to assist these avid fern enthusiasts. The fern enthusiasts were also equipped with fern trowels, narrow hand tools that could winkle ferns out of crevices. Wickerwork baskets to carry home their new specimens and fern vasculum’s, narrow tin boxes that could hold a few ferns without damage in a moist environment. Unusual hardy fern varieties of common Lady fern such as Athyrium filix-femina ’Frizelliae’ (on display) also called the tatting fern, were highly prized. This hardy variety of fern can be bought in Finland today and added to the 38-native species to create a modern Finnish outdoor fernery.

Newly introduced exotic tender ferns from around the world were added to the rare native species and planted in semi underground grottos and caves roofed with glass. The walls were constructed with rock when available, but often Pulhamite, an artificial rock invented by James Pulham & Son in the 1860’s that allowed ferns to be planted between the large irregular blocks and into planting pockets cast into them was used. Small rivulets of water were constructed to run along artificial streams, under bridges and cascaded over rock walls into shaded pools, all edged with ferns. The splashing water increased the humidity and created ideal growing conditions for hundreds of different species. Narrow cobbled paths made out of rounded beach pebbles wound around these outcrops of rock encrusted with ferns to give access to gardeners and their enthusiastic fern obsessed owners. One of the very few examples of this style of fernery that still exists has been recently restored. Ascog Hall’s subterranean Victorian fernery on the Isle of Bute in western Scotland contains all of these elements, resulting in a beautiful mixture of plants, nature and design.

One other indoor fernery, unique in style built in 1870, situated at Benmore Botanic Garden also in western Scotland was fully restored in 2009, after nearly a hundred years falling into disrepair and ruin. It is a tall stone building with a glass roof built into a high hillside with a natural rock face and contained a stream issuing from a pipe set into the rock. Water again flows around the roots of black stemmed tree ferns with 2-3-meter-long fronds, such as Dicksonia squarrosa from New Zealand (on display) and other large temperate ferns, like the Japanese Holly fern, Cyrtomium falcatum (on display) with half meter-long fronds. The little rill also runs under small stone footbridges and cascades into a lower pool half hidden among the lush tree fern fronds and smaller fronds of dark green Pellaea rotundifolia (on display) which like the Dicksonia is from New Zealand. Today the very steep stepped path up to this unusual building is flanked with a wide selection of hardy ferns giving the visitor an idea of how important ferns were to horticulture, architecture and the popular culture of the period. Ferns also featured extensively in the decorative arts right through the fern craze, which ran from 1832 to 1914, when the first world war broke out. Detailed fern motifs where individual species could be identified were to be found on plates, vases, glassware wallpapers and textiles. Also, Coalbrookdale ironwork garden benches depicting fern fronds and blackberries were extremely popular, along with cast-iron fern themed umbrella stands and even grave stones with carved and etched ferns adding decorative interest.

Today it is known that between 10500 and 12000 different species of ferns exist worldwide, offering infinite form and decoration. Perhaps now is time for a revival of Pteridomania, the fern craze that swept 19th century Europe.

[David Stokesin Pteridomania-teksti oli esillä Turun Piha & Puutarha -messuilla vuonna 2017.]

DSC_0016

Puutarhahistoriaa: Kupittaan siirtolapuutarha

Kupittaan siirtolapuutarha oli esillä Turun Piha & Puutarhamessuilla keväällä 2016 ja uudestaan 2017. Messukävijät ovat päässeet tutustumaan siirtolapuutarhan historiaan ja nykyiseen toimintaan perinnekasviosastolla. Vuoden 2016 messuilla Kupittaan Ryhmäpuutarhayhdistys ja Turun yliopiston museologian oppiaineen puutarhakurssilaiset toteuttivat puutarhasta yhteistyössä valokuvanäyttelyn. Uusien ja vanhojen valokuvien tueksi tehtiin Kupittaan puutarhasta kertovia näyttelytekstejä, jotka ovat nyt luettavissa myös blogissa! 1930-50 -luvusta kertovan tekstin on koostanut museologian opiskelija Petri Pulli, 1980-luvun tekstin museologian opiskelija Katja Nurmi ja viimeisen osion museologian oppiaineen lehtori Sirkku Pihlman.

Puutarhayhdistyksen pöytäkirjoista poimittua 1930-luvulta 1950-luvulle

Turun Ryhmäpuutarhayhdistys (vuodesta 1947 Kupittaan Ryhmäpuutarhayhdistys) perustettiin 26.5.1935. Itse puutarhan perustaminen oli pitkäjänteistä työtä. Toimintaedellytykset parantuivat huomattavasti, kun alue kytkettiin vesijohtoverkkoon.

Yhteisöllisyyttä haluttiin voimistaa ja tavoitteena olikin kaikkien viljelijöiden saaminen yhdistyksen jäseniksi. Kesäretkillä haettiin vaikutteita toisista siirtolapuutarhoista.

Sotavuosiksi toiminta hiljeni. Välirauhan aikana perustettiin retkeilykerho. Rintamalla olleita jäseniään yhdistys muisti pienellä paketilla kevättalvella 1942. Turun kaupunki auttoi yhdistystä raha- ja tarvikelahjoituksin läpi sotavuosien. Puutarhan yhteiset kunnossapitotyöt tehtiin silloin talkootöinä. Tapa vakiintui seuraaviksi vuosiksi, joskin osanotto vaihteli vähäisestä ”ilahduttavan runsaaseen”.

Sotien jälkeen kupittaalaisten kelpasi järjestää kymmenvuotisjuhlat entistä viihtyisämmässä puutarhassa, mikä ilmeni yhdistyksen vuoden 1945 pöytäkirjassa:

”Viellä muistamme hyvin millainen tämä puutarha-alueemme oli 10 vuotta sitten. Se oli aivan tavallinen pelto aukea josta osa oli kaatopaikkana. Nyt voimme tyydytyksellä todeta mitä on uutteralla työllä aikaan saatu.”

Talkootöiden ja retkien ohella toimintatavoiksi vakiintuivat 1930- ja 1940-lukujen kuluessa yhteisostot, palstanhoitokilpailut, syysjuhlat, sekä kiertävällä vuorolla toimineet kesäkauden yö- ja päivävartioinnit. Sotien jälkeen perustettiin naistoimikunta, joka retkeilykerhon tavoin oli oikein aktiivinen.

Siirtolapuutarhaharrastajien määrää haluttiin myös kasvattaa, minkä vuoksi kokonaan uuden siirtolapuutarhan suunnittelu käynnistyi. Ponnistelut tuottivat tulosta, ja vuonna 1947 Peltolan siirtolapuutarhayhdistys aloitti toimintansa. Samana vuonna Kupittaan yhdistyksen nimi muuttui Kupittaan Ryhmäpuutarha yhdistys ry:ksi, ja vuoteen 1953 mennessä sen jäsenmäärä oli kasvanut 83:een henkeen.

 Kupittaan siirtolapuutarhaelämää vuonna 1980

Vuonna 1973 naapuriin rakennettuun Citymarketiin totuttiin. Se toi kuitenkin melua ja uutta levottomuutta. Radion kuuntelukin oli hankalampaa ja linnut ja siilit vähenivät. Marketista hankittiin ruokatarpeita ja jotkut pistäytyivät myös syömässä sen baarissa.

Puutarhan väki vaihtui. Vanhempien viljelijöiden mukaan toiminta oli ennen yhteisöllisempää. Naapurissa pistäydyttiin myös kahvilla ja oltiin yhteyksissä talvisinkin. Omistajien vaihtuvuudesta huolimatta palstojen perusajatus säilyi. Ne oli hankittu virkistys- ja hyötykäyttöön, vaikka ruokakasvien viljely olikin vuosien saatossa vähentynyt. Maatilkulla oli toki edelleen omenapuita, marjapensaita, raparperia sekä usein kasvimaa, mutta koristekasvit ja nurmikko olivat saaneet lisää tilaa. Taimia hankittiin esimerkiksi raisiolaisesta Taimitytöistä. Vanhat palstalaiset olivat sitä mieltä, ettei taimia saisi ostaa valmiina, vaan ne olisi kasvatettava siemenistä, mieluiten omien kasvien tuottamista.

Moni kävi palstalla lähes päivittäin. Pistäytyminen oli helppoa sillä kaupunkikoti oli usein kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Osa vieraili palstallaan myös talvisin syöttämässä lintuja ja hiihtelemässä lapsenlapsen kanssa sekä tarkastamassa paikkoja.

Palstanhoidon lisäksi osa viljelijöistä osallistui yhdistyksen toimintaan: johtokuntaan, toimikuntiin, puutarhakilpailuihin, retkille ja yhteisiin juhliin ja iltamiin. Kauden alkamista ja päätöstä, joulua ja tasavuosia juhlittiin. 1950-luvulta alkaen vietettiin käytäväjuhlaa, jonka jokainen käytävä järjesti vuorovuosin käyttäen tarjoilussa omaa satoaan. Tanssista oli tullut juhlissa tärkeää ja esitykset ja yhteiset pelit jäivät vähemmälle.

Kupittaan siirtolapuutarha voi 1980-luvun alussa melko hyvin ja ihmiset ja kasvit viihtyivät palstoillaan.  Citymarketin ohella askarrutti epävarmuus siirtolapuutarhan tulevaisuudesta. Lyhyiden vuokrasopimusten vuoksi osa palstalaisista ei panostanut monivuotisten kasvien viljelyyn tai mökin kunnostukseen. Odotettiin päätöstä ja mahdollista uutta siirtolapuutarha-aluetta.

Lähde: Turun yliopiston Kulttuurien tutkimuksen laitoksen kansatieteen oppiaine: Haastattelut TYKL  1254, 1255, 1256, 1471

Kupittaan siirtolapuutarhan nykyisyys ja tulevaisuus

Kupittaan siirtolapuutarha on Suomen mittakaavassa jo iäkäs ja erityisen lähellä kaupungin keskustaa. Se toteuttaa edelleen 1900-luvun alun ajatusta siitä, että työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin ehtii kävellen, pyöräillen tai julkisella liikennevälineellä hoitamaan puutarhaa virkistyksekseen ja hyvinvointinsa lisäämiseksi. Useimmat palstaviljelijöistä ovat nyt eläkeläisiä, mutta uusi kiinnostus kaupunkiviljelyyn tuo nuoria mukaan.

Puutarha toteuttaa monin tavoin kestävän kehityksen ideaa. Päiväpuutarha ei vaadi sähköistettyjä ja viemäröityjä mökkejä, mutta aurinkoenergiaa otetaan yhä enemmän  käyttöön. Palstoilla luovutaan kokonaan muiden kuin luonnonmukaisten torjunta-aineiden käytöstä. Viljelykasveissa suositaan vanhoja lajikkeita ja maatiaisia, vaikka kaikenlaista uuttakin viljellään ja kokeillaan. Puutarhassa pidetään ruokkien ja sopivia kasveja viljellen huolta myös hyönteisistä kuten pölyttäjämehiläisistä ja perhosista. Siilit ja linnut viihtyvät puutarhassa.

Vihervuosi 2016 herättää meitä toimimaan mm. kaupunkiviljelyn ja lähiruuan puolesta.. Kupittaa siirtolapuutarhan kasvillisuus ja sen geenivara-arvot selvitetään vuosina 2016-2017, mikäli hanke saa rahoituksen. Muussa tapauksessa selvitystyö tapahtuu vapaaehtoisvoimin ja kestää kauemmin. Alue on kasvillisuudeltaan kulttuurihistoriallinen ja arvokas. Arvolajikkeita on myös hävinnyt, mutta niitä voidaan vielä palauttaa, kun haastattelujen perusteella tiedetään, minne niitä on siirretty.

Palstoilla ja yhteisellä kaupunkiviljelyalueella tuotetaan edelleen ruokaa, vaikka se ei ole niin keskeistä kuin puutarhan alkuvaiheissa.  Puutarha avautuu yhä enemmän lähiympäristön kaupunkilaisille. Se on uuden kaupunkiviljelyn avoin koekenttä ja oppimiskeskus koko Kupittaan historiallisen puistoalueen perinteiden mukaisesti.

Näin tapahtuu, ellei aluetta raivata parkkipaikaksi kaupungin päätöksellä vuoden 2020 jälkeen.

Tapahtumia: Turun Piha & Puutarha -messut 31.3.-2.4.2017

DSC_0739

Tervetuloa jälleen kerran puutarhamessuille Turun messukeskukseen! Tänä vuonna perinnekasviosastolla aiheina mm. Mannerheimin omenapuut sekä viktoriaanisen ajan Englannissa ihmisiä villinnyt saniaismania. Osastolla mukana mm. Kupittaan siirtolapuutarhayhdistys, Kansallismuseo & Louhisaaren kartanomuseo, Piispankatu ja Ett hem -museo, Luonnonvarakeskus, 4H-yhdistys ja Turun yliopiston museologian opiskelijat.

Katso messupäivien tarkempi ohjelma ja perinnekasviosaston pop up -ohjelman aikataulut Turun messukeskuksen verkkosivuilta.

Nähdään messuilla!

Artikkeli: Vaaniin Herkku

DSC_0967

Teksti Maarit Heinonen.

 Minun perunani

Luonnonvarakeskuksen geenivaratutkijat saivat viime syksynä harrasteviljelijältä syväsilmäisiä sinipunakuorisia perunoita, joita tämän suvussa on viljelty yli sadan vuoden ajan. Suvussa kulkevan perimätiedon mukaan Pommerin sodassa palvellut satakuntalainen ruotusotamies oli tuonut näitä perunoita tullessaan rakennustöihin Kiukaisiin 1760-luvulla. Perunoita saatiin myös Euran Vaaniinkylän Vaaniin kartanoon, josta se alkoi levitä lähialueiden torppiin. Peruna tunnettiin nimellä ’Vaaniin Herkku’.

Toistaiseksi peruna-asiantuntijat eivät ole pystyneet ulkoisten tuntomerkkien perusteella selvittämään sitä, löytyykö tätä perunakantaa muualta Pohjolasta tai Euroopasta viljelyssä tai geenipankkisäilytyksessä.  ’Vaaniin Herkun’ mukulan syväsilmäisyys kertoo sen olevan vanhaa viljelykantaa.

’Vaaniin Herkun’ harrasteviljelijä ei tiennyt perunalla olevan muita viljelijöitä, kunnes viime viikonloppuna (*) hän tapasi muutamia heistä. ‘Vaaniin Herkku’ oli esillä Turun Piha & Puutarha –messuilla Luonnonvarakeskuksen osastolla viikonloppuna.

(*1.-3.4.2016)

Isän peruna

Turun puutarhamessujen Luonnonvarakeskuksen osastolle saapui keski-ikäinen rouva Yläneeltä. Hän tuli katsomaan ’Vaaniin Herkkua’ ja kertomaan oman perunamuistonsa.

’Vaaniin Herkku’ on minulle erittäin rakas peruna, joka kantaa muistoja lapsuudestani ja isästäni. Isäni toi repussaan jatkosodasta palattuaan muutamia sinipunakuorisia perunoita, jotka isoäitini säästi ja kätki keväällä multaan. Isäni kertoi, että nämä ovat semmoisia Vaaniinherkkuja. Muuta ei isäni kertonut, enkä ymmärtänyt kysyäkään, sillä sinipunaisella perunalla täytin vain kasvavan lapsen nälkäisen vatsani. Muistan kuinka perunan kuoriminen ei ollut kivaa: Niitä silmiä sai kaivaa!

Yläneläinen rouva jatkoi sinipunaisen perunan nostattamien muistojen kertomista.

Vanha kunnon sinipunainen peruna on kulkenut uskollisena mukanani koko elämäni ajan. Isäni kuoleman jälkeen sen säilyttämisestä tuli entistä tärkeämpää ja tästä perunasta on tullut minulle ehkä vähän pakkomiellekin. Eikä vain itse perunan takia, vaan ikävästä ja rakkaudesta isään.

Tilan kellari oli mennyt huonoon kuntoon yläneläisen rouvan isän viimeisinä vuosina ja kylmä oli päässyt sisään.

Eräänä keväänä mieheni sanoi, että täytyy laittaa kuntoon kellari jos aiotaan perunoita siellä säilyttää ja lisäsi että perunat näyttävät paleltuneen kaikki ja kertoi heittäneensä ne metsään. Olin murheissani, siihenkö se sinipunaisen perunan tarina päättyi. Juhannusviikolla kävelin metsässä vanhan kellarin tienoilla ja mitä näinkään! Siellä kasvoi vihreitä versoja kuusen katveessa poisheitetyssä perunaläjässä. Mikä riemu – ja pelästys! Voiko Kustaan päivän jälkeen enää istuttaa perunaa, ehtiikö se tehdä mukuloita? Istutin kuitenkin muutaman mukulan tontilleni aurinkoiseen paikkaan ja taisin vähän rukoillakin. Ja syksyllä sain kymmenkunta sinipunaista perunaa!

Tällaiset vanhaan viljelykasviin liittyvät henkilökohtaiset muistot ovat minulle parasta palautetta, jonka voimin jaksan tehdä työtäni geenivaratutkijana ja olla omalta osaltani mukana vanhojen viljelykasvien säilyttämisessä viljelyssä ja geenipankissa.

’Vaaniin Herkku’ Louhisaaren museopuutarhaan

Kolmannen polven ’Vaaniin Herkun’ viljelijä on lahjoittanut mukuloita Museovirastolle museopuutarhan käyttöön. Tästä sinipunaisesta, monien satakuntalaisten muistojen perunasta tulee yksi Marsalkka Mannerheimin syntymäkodin 1700-luvun kalmilaisen ryytimaan kasviaarteista. Tulevana kesänä sekä museoyleisö että tutkijat pääsevät seuraamaan ’Vaaniin Herkun’ kasvua. Tämän perunaharvinaisuuden tarinassa alkaa uusi luku.

Tekstin kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija. Teksti on ilmestynyt aiemmin myös Luonnonvarakeskuksen blogissa.

Lisälukemista:

Lehdistötiedote Vaaniin Herkusta Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla:

https://www.luke.fi/uutiset/pommerin-sodan-tuliainen-on-vaaniin-herkku/

Tutustu muihin vanhoihin perunalajikkeisiin Maatiaistietopankissa:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Kasvigeenivarat/MaatiaisTietoPankki/Peruna/Perunamaatiaisia%20ja%20vanhoja%20lajikkeita

ja GeenivaraOpin maatiaisperunaopastuksessa

https://peda.net/hankkeet/geenivaraoppi/opastukset/solanum-tuberosum

Lue lisää kasvigeenivaraohjelmasta:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Kasvigeenivarat

 

Turun Piha & Puutarha -messut 2016

Turun Piha & Puutarha -messut järjestettiin 1.-3.4. Turun Messukeskuksessa. Vaikka messut avautuivat yleisölle perjantaina, monen näytteilleasettajan messuviikko alkoi jo keskiviikkona, kun messupisteitä ryhdyttiin rakentamaan. Tällainen oli tilanne myös perinnekasviosastolla. Kahden päivän aikana osastolle rakentuivat omiin nurkkiinsa Luonnonvarakeskuksen toimintaa ja Louhisaaren kartanomuseota esittelevät pisteet sekä museologian opiskelijoiden suunnittelema näyttely Kupittaan siirtolapuutarhasta. Tämän lisäksi osaston keskelle sijoitettiin 16 viljelylaatikkoa perinnekasveineen. Osaston taustalla oleva, Louhisaaren kartanoa kuvaava kangas antoi viljelylaatikoiden kanssa messukävijöille hieman esimakua siitä, miltä Louhisaareen kesällä avautuva kalmilainen hyötypuutarha tulee näyttämään.

DSC_0911

Viljelylaatikot rakennettiin paikan päällä torstaina.

DSC_0906

Siirtolapuutarhan valokuvanäyttely rakentuu.

DSC_1007

Valmiit laatikot kasveineen. Taustalla Louhisaaren kartano, jonne perustetaan kevään aikana hyötypuutarha.

DSC_0924

Kävijöitä alkaa kerääntyä messuosastolle. Taustalla oikealla Kupittaa-näyttely, vasemmalla Luonnonvarakeskuksen messupiste.

Luonnonvarakeskuksen pisteellä pääosassa olivat tänä vuonna perunat, erityisesti Vaaniin Herkku. Tämä maatiaisperuna on perimätiedon mukaan Pommerin sodan tuliainen, jota on viljelty erityisesti Satakunnassa. Nimensä peruna on saanut Euran Vaaniinkylässä sijaitsevasta Vaaniin kartanosta, josta herkkuperuna on levinnyt lähialueille. Luonnonvarakeskus sai perunan tutkittavakseen harrastelijaviljelijä Heimo Outolalta, jonka suvussa Vaaniin herkkua on viljelty jo yli sadan vuoden ajan. Vaaniin Herkkuun pääsee tutustumaan myös tulevana kesänä Louhisaaren hyötypuutarhassa. Perunoiden lisäksi perinnekasviosastolla kuultiin Luken tutkijoiden esityksiä vanhoista omenalajikkeista.

DSC_0967

Vaaniin Herkku oli esillä Luken messupisteellä.

DSC_0946

Luonnonvarakeskuksen tutkija Maarit Heinonen luennoi perjantaina Louhisaaren ryytimaan herkkulajikkeista A-hallin Puutarhalavalla. Mukana oli myös Vaaniin Herkkua viljelevä Heimo Outola.

Turun yliopiston museologian opiskelijoiden näyttely esitteli Kupittaan siirtolapuutarhan vaiheita vuosien varrella. Puutarhaan tutustuttiin sekä uusien että vanhojen valokuvien avustuksella. Jokaisena messupäivänä paikan päällä opiskelijoiden kanssa päivystivät myös siirtolapuutarhan toimijat, jotka kertoivat kävijöille puutarhasta. Näyttelyn yhteydessä myytiin myös siirtolapuutarhasta peräisin olevia taimia, mm. harjaneilikkaa sekä auringontähteä. Siirtolapuutarhaa pyritään nyt avaamaan entisestään kaupunkilaisille mm. erilaisten tapahtumien kautta. Tietoa puutarhasta ja ajankohtaisista tapahtumista löytyy esim. yhdistyksen kotisivuilta, Facebookista (Kupittaan siirtolapuutarha) sekä paikallislehdistä (esim. Turun sanomien Minne tänään -palsta). Juuri nyt aiheesta kiinnostuneiden kannattaa vierailla Turun pääkirjastossa, jonka aulassa on esillä siirtolapuutarhaa käsittelevä Puutarhan kesä –valokuvanäyttely. Näyttely koostuu Pertti Dahlströmin ottamista valokuvista, joista osa oli nähtävillä myös puutarhamessuilla. Näyttelyn ovat järjestäneet Turun kaupunginkirjasto ja Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys ry ja siihen voi käydä tutustumassa huhtikuun ajan.

DSC_1045

Sunnuntaina perinnekasviosastolla kuultiin tarinoita Kupittaan siirtolapuutarhasta.

Kupittaan siirtolapuutarhasta, Louhisaaren ryytimaasta ja Vaaniin Herkusta on luvassa lisää asiaa kevään aikana, pysykää siis kuulolla!

Kiitos kaikille messukävijöille ja nähdään taas ensi vuonna!

Tapahtumia: Turun Piha & Puutarha -messut 1.-3.4.2016

 

Messut 2015 135

Istutuksia vuoden 2015 messuilla.

Kevät tekee tuloaan ja sen myötä myös puutarhamessut. Piha & Puutarha -messut järjestetään Turun messukeskuksessa 1.-3.4. ja tämän vuoden messuteemana on puutarhajuhlat. C-hallin perinnekasviosastolla on tuttuun tapaan tänäkin vuonna Turun yliopiston museologian opiskelijoiden tekemä näyttely, jossa yleisö pääsee tällä kertaa tutustumaan Kupittaan siirtolapuutarhan historiaan. Yleisöllä on mahdollisuus myös ostaa siirtolapuutarhasta peräisin olevia taimia, joita on tuotettu erityisesti messuja varten. Lisäksi esitellään Louhisaaren kartanon puutarhaa ja mukana perinnekasviosastolla on myös Luonnonvarakeskus. Luonnonvarakeskuksen pisteellä esillä on mm. vanha perunalajike Vaaniin Herkku, jota on perimätiedon mukaan viljelty Suomessa jo 1700-luvulta lähtien. Perinnekasveista ja puutarhahistoriasta kiinnostuneille on tarjolla myös monenlaisia luentoja. Perjantaina Luken tutkijat tutustuttavat yleisöä Vaaniin Herkkuun sekä Louhisaaren ryytimaan muihin vanhoihin herkkulajikkeisiin ja Louhisaaren puutarhakoulun 1800-luvun omenalajikkeisiin. Lauantaina museopuutarhuri Aaja Peura kertoo Per Kalmin puutarhaperinnöstä ja sunnuntaina kuullaan tarinaa Kupittaan siirtolapuutarhasta. Tarkempi messuohjelma löytyy Turun messukeskuksen verkkosivuilta.

P1020437

Esikot teatterissaan.

Vuoden 2015 puutarhamessuilla tutustuttiin Primula- tai Auricula –teatteriin, jossa pääosassa olivat esikot. Museologian opiskelijat selvittivät primulateatterin historiaa ja tekivät messuja varten aiheesta näyttelyn. Teatterin esittelyn lisäksi osastolla myytiin englantilaisia auriculoja sekä pieniä, Stensbölen kartanon puutarhasta peräisin olevan kotimaisen auriculan taimia. Jos satuit ostamaan auriculan, kuulisimme mielellämme mitä kasveille kuuluu. Saitko auriculan menestymään sisällä tai ulkona, vai oliko esikon vaaliminen yhtä haastavaa kuin Britteinsaarilla aikanaan ja avuksi olisi tarvittu primulateatteri? Innostuiko joku messujen jälkeen toteuttamaan oman versionsa primulateatterista vaikkapa parvekkeelle? Kertokaa halutessanne kuulumisia kommenteissa tai tulkaa nykäisemään hihasta puutarhamessuilla!

Nähdään messuilla!

 

Museologian puutarhakurssi 2015: Puutarhamessut osa 2

Vuoden 2015 Piha- ja puutarhamessut alkoivat perjantaina 10.4. Tällä kertaa messuilla muun muassa etsittiin vanhoja sipulikukkia ja raparpereja sekä ihasteltiin miniatyyripuutarhoja.

Messut 2015 135

Messut 2015 127

Museologian messupiste oli osa perinnekasvinäyttelyä, jossa olivat mukana myös Luonnonvarakeskus sekä 4H-yhdistyksen Varsinais-Suomen piiri. Messujen aikana opiskelijat myivät esikoita, kertoivat messuvieraille projektistaan ja esittelivät muutenkin perinnekasviosastoa. Tarvittaessa opiskelijat työskentelivät myös Luonnonvarakeskuksen messupisteellä, keräten tietoa vanhoista puutarhakasveista.

Messut 2015 126

Messuilla

Opiskelijat olivat pukeutuneet messuille viktoriaaniseen teemaan sopiviin asuihin.

Viime hetken laminointiprojekti...

Viime hetken laminointia…

...ja esikot saivat vielä kauniit nimikyltit.

…ja esikot saivat vielä kauniit nimikyltit.

Myynnissä olevista esikoista kevätesikko oli Hollannista, primulateatterin kultaesikot Englannista ja kultaesikon taimet Suomesta. Kultaesikko löytyi Stensbölen kartanon mailta ja Stensbölen esikon siemenistä saatiin messuja varten myyntiin muutama sata pientä kultaesikonalkua.

P1020762

Hollantilainen P. veris.

P1020783

Kotimaisen P. auriculan taimia.

Stensbölen auricula jo hiukan isompana.

Stensbölen auricula jo hiukan isompana.

P1020389

Englantilaiset P. auriculat.

Luonnonvarakeskuksen messupisteellä kuulutettiin vanhoja puutarhakasveja.

Luonnonvarakeskuksen messupisteellä kuulutettiin vanhoja puutarhakasveja.

Luonnonvarakeskuksen messupisteellä kerättiin taas tietoja vanhoista puutarhakasveista. Tällä kertaa haettiin erityisesti vanhoja sipulikasveja. Aiempina vuosina messuilla on kuulutettu mm. vanhoja hedelmäpuita ja koristekasveja. Lisää tietoa kasvikuulutuksista löytyy Kasvigeenivaraohjelman verkkosivuilta. Perinnekasviosaston ohjelmaan kuului myös asiantuntijapäivystystä ja pop up-tyyppisiä luentoja erilaisista aiheista, kuten havupuista, omenalajikkeista, marjoista sekä pappiloiden puutarhoista. Esitystensä lisäksi luennoitsijat myös päivystivät alueella jonkin aikaa ja messuvierailla oli näin mahdollisuus myös esittää kysymyksiä tai muuten keskustella heidän kanssaan.

P1020724

LUKE:n professori Saila Karhu kertoo kotimaisista puutarhamarjoista.

P1020753

Merja Hermosen pop up -esitys käsitteli vanhojen pappiloiden puutarhoja.

Varsinkin primulateatterissa olleista englantilaisista esikoista oltiin messuilla hyvin kiinnostuneita. Viimeisenä messupäivänä kävijöiden oli mahdollista ostaa itselleen oma harvinaisuus ja messujen päätteeksi teatterin hyllyillä olikin tyhjää tilaa, kun esikot saivat uusia omistajia. Teatteri jäljelle jääneine esikoineen sen sijaan jatkoi matkaansa messuilta Ett Hem -museoon, jossa oli vuorossa museologian kurssin seuraava työosuus.

P1020831

Kiinnostunutta messuväkeä teatterin ympärillä.

P1020914

Aaja Peura esittelee kasvia mahdollisille ostajile.

P1030001

Teatteri ja esikot odottavat siirtymistä Ett Hem -museolle.

Kiitos kaikille messukävijöille ja tervetuloa taas ensi vuonna tutustumaan perinnekasveihin!

Museologian puutarhakurssi 2015: Puutarhamessut osa 1

Kurssi jatkui valmistautumisella Piha- ja puutarha -messuihin, jotka järjestettiin 10.-12.4. Turun messukeskuksessa. Messuosastoa varten lähdettiin etsimään somistetta Wanhan Wallankumouksesta.

P1010742

Wanhan Wallankumous on vanhan rakennustavaran puoti, joka sekä ostaa että myy vanhojen talojen korjausosia. Puodin valikoimasta löytyy niin ikkunoita, ovia, uuneja kuin muutakin vanhaa rakennusmateriaalia. Messuosastoa suunnitellessa kurssi suuntasi siis Turun Mustionkatu 12:een, jossa Wanhan Wallankumous sijaitsee viehättävässä vanhassa koulurakennuksessa.

WanhanWallankumous

Kun kurssilaiset olivat ensin tutustuneet puodin tarjontaan, vastaava opettaja Aaja Peura alkoi hahmotella paperille messuosaston pohjapiirustusta.

P1010736

Sen jälkeen tutustuttiin vielä kierrätysmateriaaleista valmistettuun kasvihuoneeseen, jollaista suunniteltiin laitettavaksi esille myös messuosastolle.

P1010743

Osasto alkoi näin vähitellen hahmottua ja rakentaminen aloitettiin messukeskuksessa keskiviikkona 8.4. Rakentamispäivinä opiskelijat pääsivät harjoittelemaan näyttelyrakentamista käytännössä. Aikataulu oli tiukka, sillä vaikka messut avautuivat vasta perjantaina, osasto haluttiin saada valmiiksi ennen torstaiaamun lehdistötilaisuutta. Siihen mennessä piti saada näyttelyn eri osaset kohdilleen sekä kaikki tavarat ja myyntituotteet omille paikoilleen. Lisäksi juuri valmistunut primulateatteri piti vielä maalata paikan päällä ja vasta sen jälkeen kasvit pääsisivät esille teatteriin.

P1010860

Opiskelijat mittaavat ja hahmottelevat näyttelyalueen rajoja.

P1010877

Osasto rakentuu vähitellen. Kuvassa pohditaan miten vanhoille ullakon portaille saataisiin tukeva kehikko. Etualalla Ett Hemin näyttelyalueen esineet etsivät paikkaansa.

P1010899

Laudanhakureissun ja pienen nikkarointiprojektin jälkeen portaat saivat lopulta kehikkonsa…

Portaat toimivat esikoiden myyntipisteenä.

…ja pääsivät toteuttamaan tehtäväänsä kukkien myyntipisteenä.

Primulateatteri saapui messuille vielä maalaamattomana.

Primulateatteri saapui messuille vielä maalaamattomana.

Ensimmäisenä rakennuspäivänä tetatteri sai jo pintaansa hiukan maalia.

Ensimmäisenä rakennuspäivänä teatteri sai jo pintaansa hiukan maalia.

Valmis teatteri.

Valmis teatteri kuivumassa.

Wanhan Wallankumouksen kasvihuone.

Wanhan Wallankumouksen kasvihuone saapui paikalle.

Aaja Peura asettelee kultaesikon taimia vanhoihin kahvikuppeihin...

Aaja Peura asettelee kultaesikon taimia vanhoihin kahvikuppeihin…

...jotka pääsivät esille kasvihuoneeseen.

…jotka pääsivät esille kasvihuoneeseen.

Koska suurin osa kultaesikoista ei vielä messujen aikaan kukkinut, kasvien taakse asetettiin kuvat kustakin yksilöstä kukassa.

Koska suurin osa kultaesikoista ei vielä messujen aikaan kukkinut, kasvien taakse asetettiin kuvat, joista näki kunkin yksilön kukkivana.

Esikot saatiin asetettua oikeille paikoilleen ja teatteri edustuskuntoon juuri ennen lehdistötilaisuutta.

Esikot saatiin asetettua oikeille paikoilleen ja teatteri edustuskuntoon juuri sopivasti lehdistötilaisuutta varten.

Aaja Peura esittelee primulateatteria torstain lehdistötilaisuuden yhteydessä.

Aaja Peura esittelee primulateatteria torstain lehdistötilaisuuden yhteydessä.